Ammutaanhan hevosiakin (1969)

Vuonna 1932 lamakausi on tosiasia Amerikassa. Tapaamme Gloria Beattyn (Jane Fonda), nuoren toiveikkaan tytön, joka on tullut Hollywoodiin etsimään onneaan. Hänellä on vastoinkäymisiä ja siksi hän on katkera. Tapaamme myös hieman lapsellisen Robert Sylvertenin, joka pelastaa tilanteen kun Glorian tanssipartneri maratontanssikilpailussa pettää hänet. Kilpailussa on lähinnä kysymys kestävyydestä, ei niinkään tanssista. Säännöt ovat epäinhimilliset; on tanssittava kaksi tuntia, sitten seuraa kymmenen minuutin tauko, jolloin voi syödä, levätä tai tehdä mitä haluaa, jonka jälkeen on jälleen tanssittava kaksi tuntia. Kilpailu saattaa kestää viikkoja tai jopa kuukausia. Monet osallistuivat tällaisiin kilpailuihin siksi, että heillä olisi ruokaa ja katto päänsä päällä. Monet toivoivat voittavansa ensimmäisen palkinnon – 1500 dollaria – jonka viimeisenä tanssiva pari sai. Ensimmäinen palkinto voi myös avata Hollywoodin ovet. Vastassaan tanssivilla pareilla oli kilpailujen ylituomari ja juontaja (Gig Young) kyynisenä ja kovana kuin 30-luku. Gig Young sai Oscarin parhaasta miespuolisesta sivuosasta Rockyna ja New Yorkin kriitikot julistivat Jane Fondan vuoden näyttelijäksi.