Yksi huomattavimmista ja keskustelluimmista ruotsalaisista elokuvista kautta aikojen. Se on aiheuttanut aikamoista hälinää. Sensuurinkin oli puututtava asiaan muualla. Elokuva tehtiin ilman käsikirjoitusta.
Se kertoo nuoresta Leenasta, joka haluaa osittain kapinoida yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia vastaan ja osittain yrittää murtaa omaa yksinäisyyttään. Kartoittaakseen ruotsalaista hyvinvointia, Leena kantaa aina mukanaan nauhuria haastatellen ruotsalaisia. Milloin raha-asioista, työstä, seksistä, vankiloista, uskonnosta, milloin politiikasta. Lopputulos on masentava ja katsoja vapaa olemaan mitä mieltä hyvänsä näistä itsetyytyväisistä tyhmyreistä, joita useimmat haastateltavat ovat. Leenan omat pulmat ovat yhteneväisiä sosiaalisen teeman kanssa, halusi hän tai ei.
Elokuva on kuin kiinalainen laatikko - aina toisen filmin sisällä toinen. Leena on osittain rooli-Leena, utelias, mutta myös ihan itse Lena Nyman. Heidän erottamisensa on mahdotonta, mutta myös tarpeetonta.